Työnantaja saa julkaista työntekijän kuvan, kun työntekijä on antanut siihen vapaaehtoisen, yksilöidyn ja mieluiten kirjallisen suostumuksen. Luvassa pitää kertoa tarkasti, mihin ja missä kanavissa kuvaa käytetään. Työntekijä voi myös perua suostumuksen milloin tahansa, jolloin kuvan käyttö on lopetettava.
Oon nähnyt saman tilanteen monta kertaa: yritys teettää yrityskuvauksen, saa hyvät kuvat koko henkilöstöstä ja alkaa vasta sitten miettiä, missä kaikkialla niitä saa käyttää. Juridiikka voi tuntua kuivalta, mutta kun perusasiat ovat kunnossa, vältytään monelta harmilta. Käyn tässä läpi, miten asia hoidetaan lain mukaan.
Miksi suostumus on niin tärkeä?
Työntekijän kuva on henkilötietoa samalla tavalla kuin nimi tai sähköpostiosoite, joten sen käsittelyä säätelee EU:n tietosuoja-asetus eli GDPR. Henkilötietojen käsittelyyn tarvitaan aina laillinen peruste, ja kuvien julkaisussa, etenkin markkinoinnissa, se on useimmiten työntekijän suostumus.
Esimerkki: käytätte myyntitiimin ryhmäkuvaa isossa messumainoksessa. Yksi tiimiläinen irtisanoutuu ja siirtyy kilpailijalle. Jos lupaa ei ole rajattu tai sitä ei ole ollenkaan, ex-työntekijä voi vaatia kuvansa poistamista, ja hän on siinä oikeassa. Pahimmillaan mainosmateriaalit pitää tehdä uudelleen. Selkeällä suostumuksella tämä vältetään.
Pelkkä "joo, käy" ei kuitenkaan riitä. Suostumuksen pitää olla:
- Vapaaehtoinen: Työntekijää ei saa painostaa, eikä kieltäytymisestä saa seurata mitään negatiivista.
- Yksilöity: Suostumuksessa pitää kertoa, mihin kuvaa käytetään. "Markkinointikäyttö" ei riitä, vaan pitää eritellä nettisivut, somekanavat, painetut esitteet, messut tai sisäinen viestintä.
- Tietoinen: Työntekijän pitää ymmärtää, mihin hän antaa luvan ja kuinka kauan kuvia käytetään.
- Yksiselitteinen: Lupa annetaan aktiivisesti, esimerkiksi allekirjoituksella tai rastittamalla ruutu. Hiljaisuus tai valmiiksi rastitettu ruutu ei kelpaa.
GDPR ja työelämän tietosuojalaki – mitä eroa?
GDPR on yleislaki, joka määrittelee henkilötietojen käsittelyn perusraamit koko EU:ssa. Suomen työelämän tietosuojalaki tarkentaa sääntöjä työelämässä. Se korostaa erityisesti tarpeellisuusvaatimusta: työnantaja saa käsitellä vain työsuhteen kannalta välttämättömiä tietoja työntekijästä.
Työntekijän kuva on harvoin välttämätön työn tekemisen kannalta. Siksi sen julkaisu perustuu yleensä vapaaehtoiseen suostumukseen eikä työnantajan omaan tarpeeseen.
Miten lupa kysytään oikein?
Selkein tapa on pyytää lupa kirjallisesti erillisellä lomakkeella. Älä piilota sitä työsopimukseen tai perehdytysmateriaaliin.
Mulla yrityskuvauksen suunnittelu alkaa aina siitä, mihin kuvia käytetään. Kun se on selvillä, myös lupalomakkeen laatiminen on helppoa. Jos tiedetään, että kuvat tulevat nettisivuille, LinkedIniin ja ensi vuoden rekrykampanjaan, ne kaikki osataan mainita suostumuksessa.
Kirjalliseen suostumukseen kannattaa kirjata ainakin:
- Kenen kuva: työntekijän nimi.
- Mitä kuvia lupa koskee: esimerkiksi "henkilöstökuvauksessa 8.10.2026 otetut potretit ja ryhmäkuvat".
- Käyttötarkoitus ja kanavat: kaikki paikat, joissa kuvia käytetään (esim. nettisivujen henkilöstösivu, LinkedIn, Facebook-mainokset, asiakaslehti, rekrytointi-ilmoitukset).
- Käyttöaika: saako kuvia käyttää vain työsuhteen ajan vai esimerkiksi kaksi vuotta sen päättymisen jälkeen? Tämä unohtuu usein.
- Oikeus perua suostumus: mainitse selvästi, että suostumuksen voi perua milloin tahansa.
Kun pelisäännöt ovat selvät alusta asti, väärinkäsityksiä ei synny.
Entä kuvat yrityksen sisäisessä käytössä?
Moni ajattelee, että intranetissä tai henkilöstöhakemistossa säännöt ovat löysemmät. Käyttö on rajatumpaa, mutta kuva on silti henkilötieto.
Kuvan käyttö intranetin yhteystiedoissa voi perustua työnantajan oikeutettuun etuun (esim. työkavereiden tunnistaminen) ja olla mahdollista ilman erillistä lupaa. Varmin ja kunnioittavin tapa on silti kysyä lupa tähänkin. Lomakkeessa voi eritellä sisäiset ja ulkoiset käyttökohteet, jolloin työntekijä voi antaa luvan toiseen ja kieltää toisen.
Milloin kuvan julkaisuun voi olla muu peruste?
Joissain harvoissa tilanteissa kuvan käyttö voi olla perusteltua ilman erillistä suostumusta. Esimerkiksi vartijan kuvallinen henkilökortti voi olla työn luonteen vuoksi välttämätön.
Myyjän tai asiantuntijan kuva nettisivuilla ei sen sijaan yleensä ole työsuhteen kannalta välttämätön, vaikka siitä olisi liiketoiminnalle hyötyä. Suositeltavinta on silloinkin nojata suostumukseen. Jos työntekijä ei halua kuvaansa nettisivuille, työnantajan on kunnioitettava sitä. Työntekijää ei voi velvoittaa olemaan yrityksen kasvot, ellei siitä ole sovittu osana työnkuvaa jo työsopimusta tehtäessä.
Entä jos työntekijä kieltäytyy tai peruu luvan?
Jos työntekijä kieltäytyy, siihen on tyydyttävä. Se on hänen oikeutensa, eikä siitä saa rangaista.
Jos työntekijä peruu aiemmin antamansa luvan, kuvien käyttö on lopetettava. Käytännössä kuvat poistetaan nettisivuilta, somesta ja muista digitaalisista kanavista kohtuullisessa ajassa. Jo painettuja esitteitä ei tarvitse vetää pois, mutta uusiin painoksiin kuvaa ei saa enää laittaa.
Yrityksen maineelle on parasta hoitaa pyyntö nopeasti ja ilman vastustelua.
Poikkeus: yleiskuvat tapahtumista
Entä pikkujoulut tai asiakastilaisuudet? Jos kuvassa ei ole yksittäisiä ihmisiä tunnistettavasti pääosassa, tilanne on toinen. Esimerkiksi kuva seminaarisalista, jossa yleisö istuu selin kameraan, ei yleensä vaadi jokaiselta lupaa.
Kun kamera kääntyy yksittäisiin ihmisiin tai pieniin ryhmiin, joiden kasvot näkyvät selvästi, tarvitaan taas suostumus. Tapahtumakuvauksessa hyvä käytäntö on kertoa osallistujille etukäteen, että tilaisuudessa kuvataan ja kuvia voidaan käyttää yrityksen viestinnässä, sekä kertoa, miten voi ilmoittaa, jos ei halua tulla kuvatuksi.
Työntekijöiden kuvien käytössä tärkeintä on muistaa yksi periaate: jokainen saa päättää omasta kuvastaan. Kirjalliset sopimukset ja avoin keskustelu varmistavat, että kuvista on iloa kaikille. Jos tarvitset apua itse kuvaamisessa, ota yhteyttä.
Usein kysyttyä
Onko työntekijän kuvaaminen laitonta?
Ei ole, kun se tapahtuu sovitusti ja asiallisesti, esimerkiksi etukäteen ilmoitetussa henkilöstökuvauksessa. Ongelmallista on kuvan julkaiseminen ja käyttö ilman asianmukaista suostumusta. Kameraan hymyileminen ei tarkoita lupaa käyttää kuvaa missä tahansa.
Riittääkö suullinen lupa?
Periaatteessa suullinen sopimus on pätevä, mutta riitatilanteessa sitä on käytännössä mahdoton todistaa. Siksi suosittelen pyytämään luvan aina kirjallisesti. Sähköposti tai allekirjoitettu lomake riittää.
Entä jos kuvattava on alaikäinen kesätyöntekijä tai harjoittelija?
Alaikäiseltä lupa kannattaa pyytää sekä nuorelta itseltään että hänen huoltajaltaan. Nuoren itsemääräämisoikeus kasvaa iän myötä, mutta varminta on varmistaa lupa molemmilta, erityisesti jos nuori on alle 15-vuotias.
Voimmeko käyttää vanhoja kuvia, joihin ei ole pyydetty kirjallista lupaa?
Se on riski. GDPR koskee myös ennen sen voimaantuloa kerättyjä tietoja. Turvallisinta on pyytää lupa jälkikäteen tai korvata vanhat kuvat uusilla, joihin luvat on kunnossa.
Työntekijä on mallina mainoskuvassa – pätevätkö samat säännöt?
Pätevät, ja vielä tiukemmin. Jos työntekijä on mallina varsinaisessa mainoskampanjassa, käyttöoikeuksista, kanavista ja käyttöajasta kannattaa sopia erillisellä mallisopimuksella. Usein siitä maksetaan myös erillinen korvaus, koska käyttö on laajempaa ja kaupallisempaa kuin tavallisessa henkilöstökuvassa.